Tänään piti mennä kaupunkiin neuletapaamiseen väsäämään silmukkamerkkejä. Aurinko paistoi kuitenkin niin ihanasti, että päätettiin miehen kanssa kävellä vähän pidempi lenkki sataman kautta. Kotiin tultuani olin sitten jo niin väsynyt, etten voinut enää kuvitellakaan keskustaan kävelyä. Silmukkamerkit jäivät kuitenkin kangertamaan, joten kaivoin esille helmeni ja hopealankani ja rupesin miettimään: mitä mitä? Aikani pyöriteltyäni (ja muutama versio tuli jo purettua kokonaan) sain kuitenkin kuusi pientä merkkiä aikaiseksi:

Aika näyttää, miten kauan nuo kestävät käytössä, mutta söpöjä niistä ainakin tuli! Eikä minulla mitään koruneuloja tai valmiita renkaita ollut, pyörittelin vain pyörittelemistäni sitä hopealankaa... Veikkaan, että tämä olisi sata kertaa nopeampaa (ja mukavampaa) oikeiden välineiden kanssa.

Huoh taas tuota kuvaa. Kuka minut opettaisi valokuvaamaan näitä niin kuin muissa hienoissa blogeissa?

Nimim. kuvataidelukio takana.