Vastoin kaikkia periaatteitani päätin sittenkin alkaa blogata. Saa nähdä mitä kaikkea tänne sitten tulee ja kuinka usein. Ehkäpä tästä tulee kaipaamani käsityövuodatusosasto, jota kaiken nähnyt ja kuullut avopuolisoni ei enää kykene täyttämään.

Lankaa on siis joka paikassa.
Siis olohuoneessa, makuuhuoneessa, keittiössä, eteisessä. Vessassa sitä ei taida vielä olla. Kesällä sitä on parvekkeellakin. Minulla on kaksi koria, jossa yritän parhaani mukaan pitää keräni ja vyyhtini, mutta niillä tuntuu välillä olevan oma tahto. Jos asuisin yksin, kotini saattaisi muistuttaa enemmän keskustan käsityöliikettä kuin opiskelijakämppää.

Sen lisäksi, että lankaa on joka paikassa, sitä tulee koko ajan lisää.
Miehet eivät luonnollisestikaan ymmärrä tätä. Lankaa ei voi koskaan olla liikaa. Tunnustan omistavani liikaa lankaa vasta, kun löydän sitä jääkaapista ja kahvinkeittimestä ja pesukoneesta. Ei itse asiassa kuulosta kovin kaukaa haetulta kun ympärilleni katson. Kai hupaisanjulma kohtaloni on joku yö tukehtua vyyhtiin Kitteniä tai Alpakkaa.

Kuvia alkaa sadella heti kun saan järjestettyä pääni.